Muutosten vuosi

Kuluneen vuoden aikana postilaatikosta on pudonnut eteisen matolle useampi osoitteenmuutoskortti. Kaveripiirissä on muutettu ulkomaille, palattu vanhoille kotikonnuille ja lyöty hynttyyt yhteen rakkauden kanssa. Myös työelämässä on hyrrä pyörähtänyt yhden jos toisenkin kohdalla. On vapaaehtoisesti työpaikkaa vaihtaneita, epävarmuudessa kiikkuvia lomautettuja ja irtisanottuja. Aina muutos ei ole vapaaehtoinen, mutta harvoin se loppujen lopuksi on pahasta.

Omalla kohdallani lähtö tähän kesäkauteen on aivan erilainen kuin vuosi sitten. Silloin tiesin, että työpaikka on lähdössä alta, uudesta työstä ei ollut aktiivisesta hakemisesta huolimatta tietoa. Kun tekeminen ja touhu iltayöstä hiljeni, ajatukset karkasivat laskemaan euroja, ansiosidonnaisia, asuntolainan lyhennyksiä ja elämän peruskuluja. Yhtälö ei oikein missään vaiheessa täsmännyt eikä hienosta kesästä pystynyt täysin nauttimaan. Olisinpa tiennyt sen minkä tiedän nyt: ehdin olla työttömänä yhden päivän ja sain menetettyä paremman työpaikan ja haasteellisemman tehtävän. Näin jälkikäteen ajateltuna tällä kokemuksella oli suuressa kuvassa iso merkitys. Se avasi silmiä hyvin monen asian suhteen ja kasvatti ihmisenä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ehkä tärkeimpänä on se, että ilo ja tietty turvallisuus palasi elämään. Kun perusasiat asettuvat paikoilleen, on helppo olla ja nauttia.

Paitsi että ammatillinen identiteetti on kohonnut huimasti, niin muutos on tullut myös arkeen ja habitukseen. Olen a) alkanut pitää hameita ja mekkoja b) meikkaamaan joka päivä töihin c) kopsuttelemaan korkokengissä ja d) hankkinut kynsilakkoja. Joo-o, ei mitään perustavaroita minun vaatekaapissani eikä kylppärin hyllyllä.

Illan alkajaiseksi kaivelin päivän pihatöissä kertyneet mullat kynsien alta ja viilailin lohjenneet kynnet suht tasaisiksi. Kynnet saivat pintaansa harmaan lakan. En oikein tiedä tykkäänkö tästä uudesta lakasta vai en, kun siinä on niin paljon väriä. Tähän asti olen pidättäytynyt nudeissa ja hyvin vaaleanpunaisissa sävyissä, mutta katsotaan miten noi kynnet käytännössä hyppivät silmille.

Panostin hankkimalla jopa kynsilakan kuivaussprayn...

Ihan ensimmäisiä meikkikokemuksia on nuoruudesta se, kun sain äidin luvalla yhdessä kavereiden kanssa tilata ripsiväriä ja huulikiiltoa Yves Rocherin kuvastosta. Samaan pakettiin laitettiin myös ihania tuoksuvia shampoita ja hoitoaineita. Voi sitä onnenpäivää kun paketti tuli postiin ja pääsi ottamaan käyttöön omppushampoon ja ripsarin. Kävelin viikolla ihan sattumoisin paikallisen Yves Rocher -myymälän ohi ja huomasin, että siellä on loppuunmyynti. Liike lopettaa ja kaikki tuotteet olivat -50%. En tiedä mikä on tuotteiden laatu tänä päivänä, kun en ole niitä kolmeenkymmeneen vuoteen käyttänyt, mutta ostin yhtä sun toista täydennystä meikkipussiin.

Vähän reilulla kolmellakympillä sain neljän luomivärin paletin, puuterin, meikkivoiteen, korjausvoiteen ja kynsilakan. 

Päivä on mennyt pihatöissä: lehtikasat ovat saaneet kyytiä yläpihalta ja kuivuneet puiden oksat ovat kohdanneet oksasakset ja sahan. Meillä on pihassa neljä isoa tammea ja niistä tulee haravoitavaa kottikärryllinen jos toinenkin. Tammi pudottaa lehtensä niin myöhään, että syksyn harvoinneista ei pahemmin ole hyötyä. Viime syksynä tammissa oli myös paljon terhoja. Ne ovat mitä ilmeisemmin menneet parempiin suihin, kun puiden alla oli tyhjiä kantoja.

Olisipa kiva jos tammenlehdet lentäisivät suoraan lehtikompostiin. Voisikohan ne opettaa?

Olen tässä iltapuhteena pakkaillut kasseja huomista varten. Aamulla ajan työpaikan lähellä olevalle kuntopolulle ja käyn lenkillä. Lenkkivaatteet odottavat tuolilla aamua. Yhdessä kassissa on suihku- ja meikkijutut, jotta pääsen pesemään hiet pois työpaikan pukuhuoneessa, toisessa työvaatteet ja kolmannessa tallikamppeet, kun menen huomenna suoraan töistä valmennukseen. Varsinaista kassialman elämää tämä on, mutta niin mieluisaa.

Nyt vielä pienet iltajoogat ja rauhoittuminen ennen illan lätkämatsia. Ihan en taida peliä loppuun katsoa, herätys on aamulla 5.20. Täytyy toivoa, että Tanska ei pääse Leijonia yllättämään.

Ehtiiköhän ilta tänään hämärtyä ennen kuin uni tulee?